MANNA JA VIIRIÄISET - Kristityn matkaeväs

Johann Jacob Rambach (1693 - 1735) oli A. H. Francken seuraaja professorin virassa Hallessa. Hän oli tuottelias hartauskirjailija. Rambachin saarnakirja Kristus Moseksessa perustuu hänen vuosina 1724 - 1727 Hallessa pitämiinsä saarnoihin viidestä Mooseksen kirjasta. Rambachin tyyli on vahvasti allegoris-typologinen; vanhassa testamentissa nähdään Kristuksen esikuvia. Osmo Tiililän sanoin kirjassa "Kristukseen viittaavaa nähdään , tekisi mieli sanoa, mahdollisissa ja mahdottomissa paikoissa". Allegoris-typologinen sananselitys ei liene yksistään riittävä näkökulma Pyhään Raamattuun, mutta parhaimmillaan silti hengellisesti ravitseva.

Tässä näyte Rambachin tyylistä:

Manna oli myös Kristuksen esikuva siinä ylönkatseessa, jolla sen täytyi antaa Israelin kansan kohdella itseänsä. Niin kuin muka Juudan kansa alussa otti mannan ilolla ja riemullisesti vastaan, niin se myöskin iloitsi kun Kristus ensi kerran näytti itsensä heidän keskelläänsä, ja teki jaloilla ihmetöillä itsensä heille tutuksi. Kansa juoksi joukoittain hänen perässänsä, niin kuin se joukoittain juoksi ulos leiristä mannaa kokoomaan; se noudatti häntä hamaan erämaihin asti ja antoi hänen neuvoa heille autuuden tietä.

Mutta niin kuin manna vihdoin kyllyytti Israelilaisia ja he suuttuivat siihen, kauvan kyllä sitä syötyänsä; niin kävi Vapahtajallemme JEsukselle Kristuksellekin, että häneen väsyttiin ja suututtiin, ja niin paljo kuin hänestä ensin huudettiin Hosianna, yhtä paljon sittemmin kirkuttiin: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse häntä.

Mutta niin kuin eivät Israelilaiset antaneet siihen puuttua, että kauhistuivat ja suuttuivat mannaan, vaan he puhuivat siitä häväistenkin, antoivat sille jos jotakin häijyjä nimiä ja sanoivat sitä huonoksi ruoaksi. 4. Moos. K. 21: 8. Juuri niin kävi Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, että Juudan kansa kutsui häntä milloin publikaanein ja syntisten ystäväksi, milloin viettelijäksi, milloin Samarialaiseksi ja niin edespäin; ja merkillistä on, että samassa Johanneksen 6 luvussa, jossa Kristus oli selittänyt mannan salaisuutta, kohta sen jälkeen v. 41, 42 lausutaan hänen ylönkatseestansa: Niin Juudalaiset napisit sitä kuin hän sanoi: minä olen se leipä, joka taivaasta tuli alas, (se oikia manna), ja sanoit: eikö tämä ole se Jesus Josefin poika, jonka isän ja äitin me tunnemme? Kuinka hän sanoo: minä olen tullut taivaasta alas?

Sitte vielä, niin kuin Israelilaiset monella tavalla näyttivät tottelemattomuuttansa mannan suhteen, eivätkä huolineet siitä mitä Mooses Jumalan puolesta niin vakaasti oli heidän käskenyt, vaan esimerkiksi jättivät jotakin Mannasta toiseen päivään, vaikka hän oli heille sanonut, etteivät sitä silloin löytäisi: niin käy Vapahtajamme Kristuksenkin, etteivät ihmiset tahdo käyttää tätä suurta ja pyhää lahjaa siinä järjestyksessä ja sen säännön mukaan, jonka Jumala on antanut heille, vaan tahtovat itse oman mielivaltansa ja mielensä jälkeen tehdä itsellensä autuuden järjestyksen, joka maistuu heidän lihallensa ja verellensä, ja josta seuraa maailman kanssa sen hullutuksia.