LAINANTO SIINAILLA - Sanan tutkiskelu

”Tämänkaltainen Jumalan sanan harjoittaminen, mietiskeleminen ja siitä keskusteleminen on tehokas apu Perkelettä, maailmaa, lihaa ja pahoja ajatuksia vastaan…Millään suitsuttamisella et varmasti kykene torjumaan Perkelettä yhtä tehokkaasti kuin seurustelemalla Jumalan käskyjen ja sanojen kanssa..."

- Martti Luther, Iso Katekismus





Kristitty pelastuu armosta - mihin tarvitsemme lakia? Lutherin käytännönläheisiin opetuksiin näistä teemoista johdatteli tuomiorovasti Ilpo Rannankari Kuopion tuomiokirkossa 28.3.2011. Tässä julkaistaan tiivistelmä Ilpon virikepuheesta:

Kymmenen käskyä

Olemme tulleet paastomatkallamme Mooseksen ja Israelin kansan seurassa Siinain autiomaahan, Siinain vuoren juurelle, jossa Jumala ilmestyi ja puhui kansalle kymmenen käskyn lain.

Ehkä on syytä aluksi palauttaa lyhyesti mieleen tuon kertomuksen keskeiset kohdat 2. Mooseksen kirjan luvun 20 mukaan.

”Kun Egyptistä lähdöstä oli kulunut tasan kaksi kuukautta, israelilaiset tulivat Siinain autiomaahan. Refidimistä lähdettyään he tulivat sinne ja jäivät leiriin Siinainvuoren juurelle. Mooses lähti Jumalan luo vuorelle, ja Herra huusi hänelle: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille, Jaakobin jälkeläisille: 'Te olette itse nähneet, mitä minä tein egyptiläisille ja kuinka olen kotkan siivin kantanut teitä ja tuonut teidät tänne luokseni. Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.' Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille."

Voisi kai sanoa, että Jumala kosi Siinain vuoren juurella Israelia liittoon, yhteiseen tulevaisuuteen. Hän lupasi Israelille eritysaseman ja erityishuolenpidon, jos se suostuisi kuuntelemaan hänen tahtoaan ja noudattamaan sitä. Kansa vastasi kosintaan myöntävästi: ”Koko kansa vastasi yhtenä miehenä: "Me teemme kaiken, mitä Herra käskee."

Tämän jälkeen kansa sai ohjeet puhdistautua ja valmistautua Jumalan ilmestymiseen. Kolmantena päivänä se kokoontui Siinain vuoren juurelle. Jumala laskeutui vuorelle ukkosen jyrinän, salamoiden, voimakkaan torvientoitotuksen ja sakean pilven keskellä ja Mooses nousi hänen luokseen. Mooses puhui Jumalan kanssa ja Jumala puhui kansalle tahtonsa kymmenenä käskynä.

2. Mooseksen kirjan kertomuksen mukaan kansa sai siis aluksi käskyt suoraan Jumalan puhumana. Kertomus kuitenkin jatkuu niin, että myöhemmin Jumala kutsui Mooseksen uudelleen vuorelle ja kirjoitti käskyt kivitauluihin, jotka Mooseksen tuli viedä kansalle.

Tällä toisella kertaa Mooses viipyi vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Kansa kävi kärsimättömäksi, luuli Mooseksen ja Jumalan jättäneen sen, ja kehotti Aaronia rakentamaan kultaisen sonnin jumalaksi, jolle kansa sitten alkoi uhrata uhreja.

Kun Mooses palasi ja näki epäjumalan, hän heitti laintaulut maahan säpäleiksi. Tämä on yksityiskohta, johon vielä palaamme Lutherin yhteydessä. Lopulta hän palasi vuorelle vielä kolmannen kerran, Jumala kirjoitti käskyt kahteen uuteen kivitauluun ja Mooses vei ne kansalle. Mooseksen laskeutuessa käskyt kädessään vuorelta hänen kasvonsa säteilivät niin, ettei kansa voinut katsoa niihin.

* * *

Emme käy tänä iltana käskyjä läpi yksitellen. Illan aiheen kannalta on kuitenkin syytä pysähtyä hetkeksi ensimmäiseen käskyyn ja sen johdantosanoihin. Niistä nimittäin avautuu ensiksikin näkökulma siihen, mikä käskyjen merkitys oli Israelin uskonnossa. Toisaalta tulemme huomaamaan, että ensimmäisellä käskyllä on erityisasema myös Lutherin opetuksessa.
Ensimmäisen käskyssä ja sen johdannossa Jumala sanoo näin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita Jumalia.” Kymmenen käskyn taustalla on Israelin uskon keskeisin artikla: usko Jumalaan, joka vapautti kansan Egyptin orjuudesta. Israelin koko olemassaolo perustuu suureen vapautukseen. Ennen kuin Jumala vaatii ihmisiltä mitään, hän on jo ratkaisevalla tavalla toiminut heidän hyväkseen.

Alussa on vapaus. Mutta vapaus ei ole päämäärätöntä vapautta, vapautta vapauden vuoksi. Vapaus toteutuu kuuliaisuutena Jumalan käskyille. Vapaus on mahdollinen ja hyödyllinen vain kuuliaisuutena Jumalan käskyjä kohtaan. Ilman kuuliaisuutta kansan tie johtaa uudelleen vieraan vallan orjuuteen.

Meillä saattaa olla yksipuolinen kuva siitä, että juutalaisuudessa käskyjen noudattaminen oli vain tapa ansaita Jumalan hyväksyntä. On tärkeää huomata, että niin VT:n kuin sitten Jeesuksen ajan juutalaisuudessakin kuuliaisuus Jumalan käskyjä kohtaan ei ole vain väline, jolla ansaitaan hänen suosionsa. Kuuliaisuus käskyille on vastaus Jumalan suureen pelastustekoon.

* * *

Mutta iltamme kysymys on, miten meidän kristittyinä tulee suhtautua kymmenen käskyyn? Mikä merkitys kymmenellä käskyllä voisi olla sillä matkalla, joka meidän kohdallamme alkaa kasteessa ja toivon mukaan päättyy taivaan luvattuun maahan?

Meillä on tapana sanoa, että se liitto, jonka Jumala solmi Israelin kanssa Siinailla, on vanha liitto. Kristillinen kirkko puolestaan on uuden liiton kansa. Jeesuksen Kristuksen kautta Jumala solmi uuden liiton. Uudenkin liiton lähtökohtana on Jumalan suuri pelastusteko. Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta Jumala on vapauttanut kansansa synnin ja kuoleman vallasta. Ja samoin kuin vanhan liiton kansan, myös uuden liiton kansan tarkoituksena on olla pyhä kansa, joka tekee Jumalan mielen mukaisia tekoja sillä tavalla levittää Jumalan nimen kunniaa kaikkialle maailmaan.

Mutta kun vanha liitto perustui kuuliaisuuteen Mooseksen kautta annettua lakia kohtaan, uusi liitto perustuu uskoon Jeesukseen Kristukseen. Usko, ei laki, tuo ihmiselle vapauden.. Usko siirtää ihmisen synnin orjuudesta Kristuksen valtapiiriin. Kristus tulee Henkensä kautta ihmiseen asumaan ja synnyttää uuden elämän ja kuuliaisuuden Jumalan tahdolle.

Jumalan tahdon mukainen elämä ei synny käskemällä vaan on lahjaa. Niin kuin hyvä puu tuottaa automaattisesti hyviä hedelmiä, niin Pyhän Hengen uudeksi luoma ihminen automaattisesti tekee Jumalan mielen mukaisia tekoja. Ylösnoussut Kristus asuu uskovassa ja vaikuttaa uuden elämän.

Jos näin on, eikö ole aiheellista kysyä, tarvitaanko kristityn elämässä lainkaan kymmentä käskyä tai Jumalan lakia. Tämä kysymys on kautta aikojen askarruttanut teologeja.

Uskonpuhdistuksen aikana kysymys eli ns. antinomistisissa kiistoissa. Mm. Johannes Agricola, alkujaan uskonpuhdistuksen kannattaja, Lutherin ystävä ja sihteeri oli sitä mieltä, että kristityille ei kuulunut julistaa lainkaan lakia vaan pelkkää evankeliumia. Laki ei saa aikaan mitään hyvää. Kun Kristus on tullut maailmaan, lain aika on ohi.

Luther oli toista mieltä. Hänkin toki ajatteli niin, että Pyhä Henki tuottaa automaattisesti hyviä tekoja. Laki ei niitä saa aikaiseksi. Mutta Luther ymmärsi myös, että kristitty ei tule kokonaan uusiksi tässä elämässä. Kristus on tullut uskovaan kasteen ja uskon kautta asumaan ja Jumala katsoo uskovan Kristuksessa kokonaan pyhäksi ja vanhurskaaksi.

Kuitenkin uskova elää tässä maailmassa elämänsä loppuun asti Hengen ja lihan välisessä taistelussa. Hän on samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Perkele, maailma ja ihmisen oma liha kiusaavat, houkuttelevat syntiin ja saattavat hänet jatkuvasti lankeamaan.

Luther oli nähnyt, että ilman lain sanaa monet olivat ”oppineet todella mestarillisesti väärinkäyttämään kaikkea vapauttaan” – niin kuin hän katekismuksen esipuheessa sanoo. Ilman lakia kristitty voi ruveta kuvittelemaan olevansa täydellinen ja luulee, että hänen pyhyytensä on Jumalan miellyttämisen perusta.

Luther siis pitää suuressa arvossa Jumalan lakia ja kymmentä käskyä. Ja tarkkaan ottaen lailla on Lutherin teologiassa kaksinainen merkitys: yhteiskunnallinen ja hengellinen.
Yhteiskunnallinen lain käyttö tarkoittaa sitä, että ihmisten luontaisen moraalitajun, siihen perustuvan lainsäädännön ja esivallan kautta Jumalan laki pitää huolta ihmisistä, estää pahuutta ja auttaa heikoimmassa asemassa olevia. Hengellinen lain käyttö liittyy ihmisen Jumala-suhteeseen. Jumala vaatii ihmiseltä täydellistä lakinsa noudattamista, täydellistä Jumalaan luottamista ja täydellistä rakkautta. Tämän lain edessä jokainen ihminen huomaa omassatunnossaan, että on syntinen eikä voi Jumalan tahtoa niin täyttää, että Jumala sen tähden hänet hyväksyisi. Näin laki ajaa ihmistä kohti Kristusta, rukoilemaan armoa ja anteeksiantamusta.

Laki on hyvä. Se pitää kasassa yhteiskuntaa ja se paljastaa ihmisen syntisyyden.
Mutta siihen sen voima loppuu. Laki ei koskaan pelasta. Illan meditaatiotekstissä Luther vertaa lain syntiseksi osoittaman ihmisen tilannetta Israelin kansan saapumiseen luvatun maan porteille, Jordanin rantaan. Hän muistuttaa, että Israelia ei vienyt Jordanin yli luvattuun maahan Mooses vaan Joosua. Se, on merkki siitä, että laki ei voi pelastaa. ”Sitten tulee Joosua ja vie koko kansan poikki kuivan Jordanin koko maahan. Ei siinä ole Moosesta, ei mitään lakia, vaan Joosua, Kristus, joka johdattaa uskossa ja täyttää kaiken sen mikä Mooseksen kautta oli käsketty.” Kristus pelastaa syntisen ja tulee häneen käskyjen täyttäjäksi.

* * *

Se, miten Luther pitää arvossa kymmentä käskyä kristityn elämässä näkyy myös siitä, että hän otti käskyt katekismukseensa ja opetti käyttämään niitä jokapäiväisessä hartauden harjoituksessa.

Vuonna 1535 Luther kirjoitti ystävälleen, wittenbergiläiselle parturimestari Peterille rukousoppaan. (Matti Mikkola on suomentanut sen v. 1995 nimellä Kuinka rukoilla, ystäväni.).

Tuossa rukousoppaassa Luther esittelee hartaudenharjoituksen, jossa kymmenen käskyä on meditaation, mietiskelyn kohteena. Käymme nyt läpi Lutherin opetusta sillä ajatuksella, että se voisi olla meidän paastonajan hartauksiemme sisältönä.

* * *

Esittelemässään hartaudenharjoituksessa Luther liittyy keskiaikaiseen hurskausmalliin. Siihenkin kuuluivat sanan lukeminen (lectio), sen mietiskely (meditatio) ja rukoileminen (oratio).
Lutherin mukaan katekismusmeditaation ensimmäinen vaihe on sydämen lämmittäminen. Se tapahtuu lukemalla ääneen 10 käskyä, uskontunnustus, Isä meidän rukous tai jos aikaa riittää Kristuksen, Paavalin tai psalmin sanoja. "Ensinnäkin kun tunnen, että olen tullut vieraitten tehtävien tai ajatusten vuoksi kylmäksi ja haluttomaksi rukoilemaan (liha ja Perkelehän haluavat lakkaamatta pidättää ja estää rukousta) ota Psalttarini, juoksen kammiooni, tai - jos on päivä ja aikaan sopii - kirkkoon muitten joukkoon ja alan lasten tapaan lausua itsekseni ääneen kymmentä käskyä, uskontunnustusta ja sen mukaan kuin aikaa riittää, muutamia Kristuksen, Paavalin tai psalmin sanoja."

”Tämänkaltainen Jumalan sanan harjoittaminen, mietiskeleminen ja siitä keskusteleminen on tehokas apu Perkelettä, maailmaa, lihaa ja pahoja ajatuksia vastaan…Millään suitsuttamisella et varmasti kykene torjumaan Perkelettä yhtä tehokkaasti kuin seurustelemalla Jumalan käskyjen ja sanojen kanssa…”(Iso Kateksimus).

Luther neuvoo tarkastelemaan aluksi jokaista kymmenestä käskystä erikseen neljältä eri kannalta:

1. Käsky opetuksena. Mitä Jumala minulta tässä vaatii?
2. Käskystä kiittäminen. Mitä Jumala on minulle tämän käskyn mukaan antanut?
3. Synnintunnustus ja katumus tämän käskyn rikkomisesta.
4. Rukous, että voisin jatkossa pitää tämän käskyn paremmin

Luther antaa esimerkin tärkeimmästä, eli ensimmäisestä käskystä "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia":

KÄSKY OPETUKSENA. MITÄ JUMALA MINLTA VAATII?
"Tässä mietiskelen ensinnäkin, että Jumala vaatii minulta ja opettaa minulle sydämen luottamusta häneen kaikissa asioissa sekä sitä hänen jaloa totuuttaan, että hän tahtoo olla minun Jumalani. Sellaisena minun on pidettävä häntä vaikka olisin menettämässä ikuisen autuuden, eikä sydämeni saa rakentaa ja luottaa minkään muun varaan, olkoon se omaisuutta, kunniaa, viisautta, valtaa, pyhyyttä tai mitä tahansa luotua."

Myös Ison Katekismuksen 1. käskyn selitys antaa hyvän sovelluksen tämän käskyn opetuksesta:

"Pidä huoli, että annat yksin minun olla Jumalasi etkä milloinkaan etsi ketään muuta. Toisin sanoen: Odota hyvää, jota kaipaat, minulta ja etsi minun tyköäni, ja mikäli kärsit onnettomuutta ja hätää, tule minun turviini ja pysy luonani. Minä annan sinulle mitä tarvitset ja autan sinua kaikesta hädästä, kunhan vain et anna sydämesi kiintyä muuhun etkä levätä missään muussa".


KÄSKYSTÄ KIITTÄMINEN. MITÄ JUMALA ON MINULLE TÄMÄN KÄSKYN MUKAAN ANTANUT?

"Toiseksi kiitän hänen pohjattomasta laupeudestaan, että hän laskeutuu niin isällisesti minun, kadotetun ihmisen luokse ja tarjoutuu pyytämättäni, etsimättäni ja ansaitsemattani Jumalakseni ottaakseen minut omakseen ja tahtoo olla kaikessa hädässä lohtuni, turvani, apuni ja voimani. Tokihan me köyhät, sokeat ihmiset olemme muuten etsineet niin monenlaisia Jumalia ja joutuisimme vieläkin etsimään, jos hän ei itse antaisi kuulla itseään niin julkisesti ja ilmoittaisi meille meidän inhimillisellä kielellämme, että tahtoo olla Jumalamme. Kuka voi koskaan kiittää häntä siitä tarpeeksi?"

Lutherille Jumalan käskyt ovat siis toisaalta lahjaa ja evankeliumia. Varsinkin 1. käsky on Lutherille eräässä mielessä evankeliumin ydin. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi". Siinä on lahjoitettu kaikki. Maailman Luoja lupaa olla minun Jumalani. Eräässä pöytäpuheessaan Luther sanoo: "Ja minä tiedän yhden sanan, joka on kaikkein vaikein koko Raamatussa, nimittäin sana ‘sinun' ensimmäisessä käskyssä." Joka ymmärtää sen, ei pelkää tai hätäile yhtään mitään.

SYNNINTUNNUSTUS JA KATUMUS TÄMÄN KÄSKYN RIKKOMISESTA

"Kolmanneksi ripittäydyn ja tunnustan suuren syntini ja kiittämättömyyteni kun olen halveksinut niin häpeällisesti tuota kaunista oppia ja lahjaa ja kiihottanut hänen vihaansa suunnattomasti lukemattomilla epäjumalanpalveluksillani. Tästä olen pahoillani ja pyydän armoa".


RUKOUS, ETTÄ VOISIN JATKOSSA PITÄÄ TÄMÄN KÄSKYN PAREMMIN

"Neljänneksi rukoilen ja sanon: Oi, Jumalani ja Herrani, auta minua armollasi, että oppisin ja ymmärtäisin tämän käskysi joka päivä yhä paremmin ja toimisin sen mukaan sydämen luottamuksella. Varjelethan sydämeni, että en enää unohtaisi ja tulisi kiittämättömäksi, että en etsisi toista Jumalaa tai lohdutusta maan päällä enkä mistään luodusta vaan pysyisin yksin, puhtaasti ja kauniisti sinussa, ainoassa Jumalassani, rakas Herra, Jumala, Isä. Aamen."

Tämä meditointi toistetaan jokaisen kymmenen käskyn kohdalla erikseen. Jokaiseen käskyyn voimme tietysti etsiä itse sanat, kiitoksen, synnintunnustuksen ja rukouksen aiheet. Mutta hyvänä apuna voi käyttää Lutherin Ison Katekismuksen selityksiä. Lutherin metodi vaatii yksinäisyyden, rauhan ja aikaa. Sen seuraaminen kannattaa. Usein rukoilijalle ei tule mieleen mitä rukoilisi. Kymmenessä käskyssä, uskontunnustuksessa ja Isä meidän rukouksessa on annettu selvä, yksinkertainen, mutta samalla rikas malli. Sitä seuraamalla ihminen rukoilee rikkaasti ja monipuolisesti, elämän kaikkiin puoliin liittyviä asioita.

- Ilpo Rannankari