"Muistakaa, että nyt olette kiusausten erämaassa, ettette tänne ole itse tulleet, vaan Jumalan henki vienyt sitä varten, että Herra saisi täällä opetetuksi kärsivällisyyttä, kuuliaisuutta, tahtoonsa nöyrtymistä ja hiljaisuutta ja tyytyväisyyttä hänen johtoonsa."Wilhelmi Malmivaaran (1854-1922) saarnakirja "Viestejä vaivatuille" rohkaisee kilvoittelijoita kestävyyteen vaivojen alla.
Pastori Lauri Kastarisen 14.3.2011 Kuopion tuomiokirkossa pitämä virikepuhe on kuultavissa Kantissa. Tässä julkaistaan tiivistelmä puheesta.
Exodus-kertomuksessa Israelin kansa saapunut erämaahan Mooseksen johdattamana. Pakkotyöstä vapautunut kansa koki ihmeellisen pelastumisen kulkiessaan Kaislameren poikki. Jumala osoitti voimansa ja hukutti ylivoimaiset faaraon joukot merten syvyyksiin. Ihmeellinen pelastuminen herätti heissä Herran pelon ja johtajansa Mooseksen kunnioituksen. Mutta sitten edessä oli erämaa. Edessä 40 vuotta pakolaisuutta, epätietoisuutta tulevasta, epävarmuutta. Alkaa eloonjäämistaistelu, missä veden ja ravinnonpuute ovat konkreettisia uhkia. Epätietoisuus tulevasta ja luottamus Jumalan johdatukseen ja Mooseksen kykyihin joutuvat jatkuvasti testiin.
Kansa on siis kriisissä. Kriisitilanteessa tarvitaan selkeitä perusteltuja päätöksiä ja johtajuutta. Kriisitilanteessa tarvitaan myös hyvää tiedonkulkua. Suomessa elämme rauhanaikaa ja yhteiskunnan tasolla elämä on pääsääntöisesti mallillaan. Kansalaisten turvallisuuden tunnetta ovat kuitenkin järkyttäneet etenkin Jokelan ja Kauhajoen koulujen ampumistragediat. Kyseisen kaltaiset murhenäytelmät ovat moninkertaistaneet ihmisten tiedontarpeen. Olemme janonneet tietoa. Syitä tähän on monia. Ihminen on luontaisesti utelias ja kuolema ja ko. äärimmäinen teko saattaa jopa sairaalla tavalla kiehtoa. Ajattelen, että merkittävämpi syy on halumme saada perusturvallisuutemme jälleen kohdalleen. Kriisitilanne järkyttää ja ahdistaa. Haluamme ymmärtää miksi näin on ylipäätään voinut tapahtua, voiko tästä seurata minulle tai lähipiirilleni joitakin uhkaavia seuraamuksia, haluamme tuntea empatiaa tragedian koskettamien ihmisten kanssa. Meidän tulee saada jakaa kokemaamme, se on prosessia, jolla voimme jälleen eheyttää elämäämme.
Mediakoneisto jakaa ja editoi meille 24/7 tietoa maailman tilasta, lähellä ja kaukana. Modernit yhteiskunnat ovat monimutkaisia järjestelmiä, olemme verkottuneet maailmanlaajuiseen kohtalonyhteyteen. Japanin viime päivien dramaattiset tapahtumat ovat saaneet useat aukaisemaan netin uutissivuston ja television uutislähetyksen useita kertoja päivässä. Toivomme parasta ja pelkäämme pahinta. Tiedonvälityksen on syytä toimia, muutoin seurauksena saattaa olla koko yhteiskunnan halvaantuminen.
Suomessa olemme viime vuosina opetelleet pitämään kiinni oikeuksistamme, vaatimaan kuluttajansuojaa. Edeltävien sukupolvien tavoin emme tyydy enää vain minimiin, olemme opetelleet valittamaan. Lähtökohtaisesti oikeuksistaan kiinnipitäminen on positiivinen, kannatettava asia. Muistaen tietysti sen, että oikeuksien tulee olla kaikille yhtäläiset ja yhteneväiset. Valitettavasti pidämme kiinni vahvemmin kiinni omista oikeuksistamme kuin lähimmäisen.
Erämaavaelluksella oleva Jumalan omaisuuskansa ei ole mikään luokan mallioppilas. Nurinaa ja valitusta riittää pitkin matkaa. Ulkoiset olosuhteet ovat vaikeat, mutta etenkin usko Jumalan huolenpitoon horjuu useasti. Ja se tiedonkulku. Kun nykyaika arvostaa ajantasaista horisontaalista tiedonkulkua, israelilaiset olivat satunnaisemman vertikaalisen informaation vastaanottajia.
Kansan 40-vuotinen paasto oli alkanut. Raamatussa 40 on luku, joka on koettelemusten, kiusausten, valmistautumisen ja paaston luku. Pisimmillään luku on vuosissa. Jumalan israelilaisille lupaama maa ei ollutkaan huomisen tai ensi viikon asia. Nykyajalle tuttu kaikki minulle nyt ja heti –asenne ei voinut silloin vieraampaa. 40 vuotta Israelin osana oli vaeltaa ja luottaa, silloinkin, kun kaikki toivo näytti jo sammuneelta.
Erämaavaelluksen aikana Mooses vietti 40 päivää Siinainvuorella, kun Jumala antoi kansalle Lain. Siinain vuoren juurella johtajaansa odottavan kansan usko hiipui, ja he lankesivat ja laittoivat luottamuksensa Jumalan sijasta kultaisen sonnin palvontaan. Ja ennen kaikkea, 40 päivää kesti Jeesuksen paasto ja kiusaukset erämaassa ennen hänen julkisen toimintansa alkamista. Tässä hän kytkeytyy suoraan Exoduksen suureen kertomukseen.
Herännäisyyden uudistaja Wilhelmi Malmivaara käsittelee kiusauksia ja paastoa saarnakirjassaan Viestejä vaivatuille tunsi ensimmäisinä pappivuosinaan epävarmuutta ja arkuutta, koska hän tunsi olevansa osaton omakohtaisesta hengellisestä elämästä. Voitaneen todeta, että ensimmäiset pappivuodet olivat hänen kohdallaan tietynlaista erämaavaellusta ja itsensä etsintää. Epävarmuus ja etsintä kulminoituivat hengelliseen murrokseen Malmivaaran ollessa pappina Kiuruvedellä. Rippikoulunuorisossa alkaneen herätyksen seurauksena Malmivaara sanoo Herran armon särkeneen hänen sydämensä pohjan. Herätys laajeni Kiuruvedellä ja jatkui Malmivaaran toimiessa Paavolassa.
Malmivaaran uskonnäkemyksen, teologian ja julistuksen hallitsevana piirteenä on Kristus-keskeisyys. "Kristus on keskipisteenä kaikissa Raamatun opetuksissa; joka on Kristuksessa, on uusi luontokappale, joka on hänestä osaton, hän on kuollut. Uskon tila on osallisuus Kristuksesta, epäuskon tila on osattomuus hänestä. Ilman Kristusta ei voida mitään, ei uskoa, ei parantua, s.o. ei minkäänlaisia elävän töitä tehdä; kun saadaan Kristus, niin on saatu hänessä kaikki. Hänessä on syntien anteeksiantamus, vanhurskaus, elämä, pyhityksen voima ym. eikä ulkona hänestä mitään näistä."
Usko on Malmivaaralle enemmän ikävöimistä kuin omistamista sikäli kuin nämä voidaan selvästi erottaa toisistaan. Osmo Tiililä on kuvannut Malmivaaran näkemystä näin: "Usko ei ole asettumista lepoon ja saavutetun turvallisuuden varaan, vaan se on pikemminkin kannustin etsimään turvaa Armahtajalta. Ei voida puhua uskon tilasta, sillä elämä on pelkkää jokapäiväistä ratkaisua ihmisen nostaessa silmänsä synnin ja ahdistuksen kurjuudesta apua kohti. Joka nyt - niin Malmivaara ajattelee - pitää päämääränään pysyvän pelastusvarmuuden hankkimista, ei oikeastaan tajua, mistä kristityn elämässä on kysymys.
Malmivaara korostaa sitä, että Jumala kuljettaa usein teitä, jotka eivät tunnu ihmisestä miellyttäviltä. Kristityn kasvaminen on pienemmäksi tulemista. Ihminen pyrkii ylpeydessään ylös, mutta Herra painaa alas. Jumala repii "kaikki entiset rakennukset ihmissydämessä maan tasalle" niin että Kristuksesta tulee kristityn ainoa perustus.
Toisaalta Malmivaaran saarnoissa on myös uskonrohkeutta ilmentäviä kohtia. Malmivaara kirjoittaa: Muistakaa, että nyt olette kiusausten erämaassa, ettette tänne ole itse tulleet, vaan Jumalan henki vienyt sitä varten, että Herra saisi täällä opetetuksi kärsivällisyyttä, kuuliaisuutta, tahtoonsa nöyrtymistä ja hiljaisuutta ja tyytyväisyyttä hänen johtoonsa. Ei ikinä petä Jumalan puhuma sana, vaikka kaikki muu pettäisi. Joka ainoaan Herran sanaan on kätketty iankaikkinen elämä; ei vain tämä ajallinen elämä, vaan ijäinen. Ja vaikka kaikki näyttäisi nääntyvän, se sana tukee salatulla tavalla silloinkin. Ennen pitkää saa nähdä, että se on elävää ravintoa, jonka voimalla tehdään taivaallisen Isän tahtoa.- pastori Lauri Kastarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti